Eräänä yönä 29. elokuuta vuonna 2007 olin matkalla baarista kotiin. Koko matkan minulla oli kauhea olo. Pimeys ja epätoivo olivat minussa. Olin huumaavan kannabiksen vaikutuksen alainen. Epätoden vääristynyt olo oli karkottanut minut baarista, joka oli tuntunut kuin helvetin esikartanolta. Piinani keskellä saavuin asuinalueelleni johtavalle ponttoonisillalle ja näin sieluni silmin edessäni pelastuksen, mutta tajusin, että olen sen ulkopuolella. Se oli hirvittävää kauhua ja epätoivoa. Pelastus oli kultainen huone, jossa pelastetut olivat. Sen ulkopuolella oli pelkkää pimeyttä. Tunsin, että äitini ja isäni olivat sisäpuolella. Pelastetut olivat häväistyt synnin tähden. He olivat murtuneet. He olivat saaneet syntinsä anteeksi. Heillä oli arka ja kiitollinen, puhdistettu ja ihmeellisen nöyrä olemus. Pyhä Henki oli heidän päänsä yllä kuin liekin muotoinen savukiehkura. Minäkin tahdoin olla pelastettu. "Jeesus pelasta minut", rukoilin itkien. Olisin halunnut huutaa suureen ääneen, mutta häpesin, että jos joku kuulee. Pelastuinko minä? Hetken kuluttua epätoivo ja kauhu hellittivät. Minuun heräsi toivo, että voisin sittenkin olla pelastettu. Muistin, että minulla oli paljon kannabiskukintoja kuivattuina purkissa kotona. Nyt oli minun tilaisuuteni. Päätin raivokkaasti tuhota ne. Minussa taisteli jokin. Kiskoin kuitenkin kannet auki ja survoin kukinnot raivokkaasti muovipussiin Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Menin autotalliin. Otin metalliämpärin ja kanisterin bensaa. Tyhjensin kukinnot ämpäriin ja kaadoin päälle bensaa. Menin läheiselle rantatielle. Ensimmäinen tikku ei syttynyt. Pahat henget eivät vielä halunneet saada kuoliniskua. Toinen tikku syttyi. Ämpäri roihahti ilmiliekkeihin, ja sillä hetkellä aivan kuin pahat henget olisivat huutaneet ja valittaneet tappiotaan liekkien roihahtaessa korkealle. Ne huusivat hetken aikaa, mutta hukkuivat pian liekkeihin, eikä niitä enää ollut. Koin vapautumisen. Oli kuin olisin nyt tullut uskoon. Koin, että minun tulisi saada kaste, koska olin juuri pelastunut. Kokemukseni oli niin arka, että en olisi rohjennut kertoa siitä kenellekään, jos joku olisi kysynyt, mitä oikein tein palavalla ämpärillä. Pikkuveljeni näki minut ikkunasta. Palasin sisälle ja menin nukkumaan. Olin vielä kannabiksen vaikutuksen alainen. Pihalla minusta oli kuitenkin tuntunut, että poltin juuri menneen elämäni ja olin tullut uskoon.
Room. 10:13: Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
Room. 8:24: Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?1. Tess. 5:7,8 Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
