Yksi vastaan 1673

Olettakaamme, että meillä on mahdollisuus selvittää jonkun henkilön edesmenneiden isoisien eliniät 23:een polveen asti. Kuinka monen isoisän eliniän viimeisen numeron voimme odottaa olevan nolla tai viisi? Todennäköisyyslaskennan avulla voimme laskea, mikä olisi todennäköisyyden sille, että kysyttyjä, nollaan tai viiteen päättyviä, ikiä on esimerkiksi neljä kappaletta. Voidaksemme soveltaa todennäköisyyslaskentaa joudumme olettamaan, että ihmisiän viimeinen numero käyttäytyy satunnaisesti.

Tässä tarkastelussa olen olettanut, että ihmisiän viimeinen numero on satunnaismuuttuja, joka on jakautunut tasaisesti nollan ja yhdeksän välille. Toisin sanoen mikä tahansa numero nollan ja yhdeksän väliltä on yhtä todennäköinen eliniän viimeisenä numerona. Binomijakaumaa soveltamalla voidaan esimerkiksi laskea, mikä olisi todennäköisyys sille, että 23:n edesmenneen isoisän joukossa on vähintään 12 sellaista isosää, jonka eliniän viimeinen numero on nolla tai viisi. Todennäköisyys tälle on hyvin pieni, vain 0,0597 prosenttia. On siis erittäin todennäköistä, että kysyttyjä ikiä on vähemmän kuin 12 kappaletta. Todennäköisyys tälle on 99,94 prosenttia.

Jos toistaisimme tutkimuksen tuhansia kertoja valiten aina satunnaisesti kohdehenkilön, keskimäärin vain yhdessä tutkimuksessa 1674:sta löytäisimme kysytynlaisen isoisien ketjun. Todennäköisyyksien suhteen tilanne olisi siis yksi vastaan 1673. Oletetaan, että ainoassa tutkimuksessamme käykin ilmi, että kysyttyjä ikiä esiintyy 12 kappaletta. Mitä ajattelemme tästä? Voimme suurella varmuudella olettaa, että osa ikistä on pyöristetty viiden vuoden tarkkuudella, siis päättymään nollaan tai viiteen. Varmasti näin, mikäli meillä ei ole muita syitä pitää lueteltuja ikiä tarkkoina. Jos Jumala sanassaan Raamatussa antaisi meille tällaisen listan, niin silloin olisi varmaa, että isoisien ikiä ei ole pyöristetty. Itse asiassa tällainen lista esiintyy Raamatussa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on lueteltu 23:n isoisän eliniät Aadamista Joosefiin, ja näistä 12 päättyy nollaan tai ykköseen (1. Moos. 5, 9:29, 11:10-32, 25:7, 35:28, 47:28, 50:26).

Jumala säätää ihmisen eliniän. Ennen vedenpaisumusta ihmisen elinikä oli huomattavasti nykyistä pidempi. Kantaisät Aadamista (luotu 4004 eKr. [1]) Nooan (syntynyt 2948 eKr. [1]) elivät keskimäärin noin 900-vuotiaiksi. Hanok (Eenok) oli poikkeus, koska Jumala otti hänet tykönsä näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24, Hepr. 11:5). Kolme pisimpään elänyttä ihmistä ovat Metusalah, 969 vuotta, Jered, 962 vuotta, ja Nooa, 950 vuotta.

Nooan aikoihin Jumala teki ensimmäisen lyhennyksen ihmisen elinikään. ”Silloin Herra sanoi: 'Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta'” (1. Moos. 6:3). Kuinka elinvoimainen, väkevä ja kyvykäs on ihminen ennen vedenpaisumusta ollutkaan? Kuinka paljon pahaa satoja vuosia eläneet jumalattomat syntiset ovatkaan saaneet aikaan? Näen Jumalan armona sen, että hän on lyhentänyt ihmisiän alkuperäisestä pituudestaan. Kuitenkin Nooan Jumala oli havainnut vanhurskaaksi aikalaistensa keskuudessa (1. Moos. 6:9, 7:1).

Nooasta Joosefiin on 14 sukupolvea. Huomaamme, että vedenpaisumuksen jälkeen kantaisien elinikä Nooan 950:stä Joosefin 110:aan vähenee eksponentiaalisesti [2]. Tässä näemme havainnollisesti, miten Jumala toteutti säätämästä lyhennyksen ihmisen elinikään. Toinen lyhennys on tullut viimeistään Mooseksen aikoihin, sillä psalmissaan (Ps. 90:10) Mooses ilmoittaa Jumalan säätäneen ihmisiän pituudeksi 70–80 vuotta. Ymmärrän tämän tarkoittavan keskimääräistä elinikää. Suomalaisten vastasyntyneiden poikalasten eliniän odote vuonna 2010 jälkeen Kristuksen oli yli 76,7 vuotta [4] (Linkki päivitetty 2.12.2019 jKr.).

Tarkastelussani tein oikeutetun oletuksen, että ihmisiän viimeinen numero käyttäytyy satunnaisesti. Satunnaisuudesta puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että se, mikä meistä näyttää satunnaiselta, ei ole satunnaista Jumalalle. Kaikki on Jumalan kädessä, myös jokaisen ihmisen elämän pituus. Vertaa myös seuraavaan Raamatun sanaan: ”Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu” (Sananl. 16:33).