Mikä on avioliitto?

Mutta luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Mark. 10:6–9)

Avioliitto on Jumalan asettama ja siunaama yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen, julkinen ja purkamaton rakkaussuhde ja yhdyselämän muoto. Avioliitossa puolisot liittyvät toisiinsa mitä syvimmällä tavalla: he tulevat yhdeksi lihaksi ruumiillisella, henkisellä ja hengellisellä tasolla. Tällainen yhteys on kauneinta ja ihaninta, mitä maan päällä voi olla.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. (1. Kor. 13)

Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:16). Rakkaus on lähtöisin Jumalasta. Jumala on rakkauden lähde. Jumalan rakkaus on ikuista. Aviopuolisoiden välinen rakkaus kuvastaa Jumalan ikuista rakkautta. Jumalan edessä kerran solmittu avioliitto merkitsee elinikäistä rakkautta ja sitoumusta puolisoiden välillä. Jumala sinetöi avioliiton ja vuodattaa uskovien puolisoiden sydämiin jumalallisen rakkauden. 

Ainoastaan itse valittu synti voi rikkoa puolisoiden keskinäisen rakkauden ja erottaa heidät toisistaan (Vertaa Jes. 59:2). Katumus ja synnin tunnustaminen Jumalan edessä uudistaa rakkauden ja tuo puolisot takaisin yhteen. Tehkää siis parannus! Eronneita Jumala on Paavalin kautta käskenyt joko sopimaan ja palaamaan yhteen tai pysymään naimattomina (1. Kor. 7:10,11).

Ihmisen ruumis on kuolevainen, mutta Jumalan rakkaus on ikuista eikä se koskaan kuole. Jos toinen aviopuolisoista kuolee, leskeksi jäänyt on vapaa avioitumaan (Room. 7:2,3; 1. Kor. 7:39). Leski ei enää ole yhtä lihaa kuolleen aviopuolisonsa kanssa, koska häntä ei tässä maailmassa enää ole, vaan hän on ylösnousemuksen lapsi (Mark. 12:25, Luuk. 20:34–36).

Luodessaan ihmisen Jumala laittoi mieheen halun naista kohtaan ja naiseen halun miestä kohtaan. Avioliiton olennainen osa on yhdeksi lihaksi tulemisen sukupuoliyhdynnässä. Ei-aviollinen sukupuoliyhdyntä on haureutta. Kun tyttö alkaa tuntea halua miestä kohtaan, hän on siinä iässä, että hänet voidaan ottaa vaimoksi. On kuitenkin hyvä, että tytön, nuoren aviovaimon aviomies on häntä vanhempi. Mies kantaa vastuun vaimostaan ja tulevasta perheestään. Rakkauden yhteen liittäminä mies ja vaimo huolehtivat toisistaan ja lapsistaan. 

Avioliitto on rakkauden kehto. Rakkauden hedelmä on uusi elämä. Lapset ovat Jumalan lahja.

vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. (Jes. 59:2) 

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24) 

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden, saattaa hänet tekemään aviorikoksen, ja joka nai hyljätyn, tekee aviorikoksen. (Matt. 5:32) 

Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden ja nai toisen, se tekee aviorikoksen; ja joka nai hyljätyn, se tekee aviorikoksen." (Matt. 19:9) 

Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee aviorikoksen häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee aviorikoksen." (Mark. 10:11,12) 

Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. (Mark. 12:25) 

Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee aviorikoksen. (Luuk. 16:18) 

Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. Luuk. (20:34–36) 

Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojattaren nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkojatar, jos menee toiselle miehelle. (Room. 7:2,3) 

Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimattomana tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hylätä vaimoaan. (1. Kor. 7:10,11) 

Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. (1. Kor. 7:39)