Hae tästä blogista

torstai 24. joulukuuta 2020

Asiaa seurustelusta, avioliitosta ja avioitumisiästä

  1. Seurustelusuhteessa ikäero ei ole syntiä, kun molemmat ovat siinä iässä, että haluavat omasta tahdostaan seurustella. Ei-aviollinen sukupuoliyhdyntä on syntiä, vaikka osapuolet olisivat aikuisia ja saman ikäisiä. Suuri ikäero seurustelusuhteessa ei missään nimessä ole väärinkäytös nuorempaa osapuolta kohtaan. Väärinkäytökset ovat asia erikseen. Väärinkäytöksiä voi tapahtua ja tapahtuu myös seurustelusuhteissa, joissa osapuolet ovat saman ikäisiä. (Aviopuolison hylkääminen, aviorikos ja väkivalta vaimoa kohtaan ovat suurimpia väärinkäytöksiä puolisoa kohtaan.) Olisi väärin ja tekopyhää väittää suuren ikäeron seurustelu- tai aviosuhteessa olevan väärinkäytös tyttöä kohtaan. Suuri ikäero minun puoleltani minun seurustelu- tai aviosuhteessani olisi mielestäni ihana asia.

  2. Englanninkielisen Wikipedian mukaan ”Joissakin apokryfisissä kertomuksissa todetaan, että [neitsyt] Maria oli 12–14-vuotias, kun hänet kihlattiin Joosefille. Muinaisen juutalaisen tavan mukaan Maria olisi voitu kihlata noin 12-vuotiaana.”1 Kirjan Life in Biblical Israel mukaan todistusaineisto viittaa siihen, että muinaisessa Israelissa naiset avioituivat teini-ikäisinä, joskus varhaisteini-ikäisinä (in early teens). Miehet sen sijaan odottivat pitkälle kaksikymppisiksi tai jopa kolmenkymmenen alkuvuosille ennen kuin avioituivat.2 Verkkosivuston truthortradition.com artikkelin ”Mary, a Teenage Bride and Mother” mukaan mukaan se, etteivät Evankeliumien kirjoittajat ole maininneet, minkä ikäisenä neitsyt Maria tuli raskaaksi, osoittaa, että Evankeliumin kirjoittajien mielestä Marian ikä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen avioliiton solmimisen kannalta. Artikkelin mukaan Maria on lähes varmasti ollut 12–14-vuotias silloin, kun enkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja ilmoitti hänen tulevan raskaaksi.3

  3. Helsingin kaupunginkirjaston verkkotietopalvelu kysy.fi osaa kertoa, että ”Roomalaisen oikeuden mukaan varsinainen avioitumisikä, millä tarkoitettiin avioliiton fyysistä täytäntöönpanoikää, oli miehillä 14, naisilla 12. – – [P]yhä Birgitta, keskiajan kansainvälisesti tunnetuin ruotsalainen, [avioitui] 13-vuotiaana viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. – – Suomessa Mikael Agricola määräsi v. 1549: ['Miehen poli pite kieumen vijdhettoistakymende aiastaica, mutta vaimon poli neliättoistakymende.'4] Tämä lienee tulkittava niin, että miehen piti olla 14 täyttänyt, naisen 13. – – Ruotsin valtiopäivien pappissääty määräsi vuonna 1672 alaikärajat miehillä 18:ksi ja naisilla 15:ksi. Suomessa, Turun hiippakunnassa, käytiin kuitenkin omia teitä, piispa Johannes Gezelius nimittäin määräsi seuraavana vuonna naisten alimmaksi naimaiäksi 14. Nähtävästi hän tässä mukautui vakiintuneeseen käytäntöön. – – Pääsääntöiset ikärajat 21 [miehillä] ja 15 [naisilla] olivat voimassa aina vuoteen 1911, jolloin keisarillisella asetuksella naisten avioitumisikä nostettiin 17:ään.” Verkkotietopalvelun mukaan muinaissuomalaisten parissa luultavasti sukukypsyys on ollut riittävä ikä avioliitosta sopimiselle ja avioliiton toteuttamiselle.5

  4. Ensimmäinen heinäkuuta 2019 jKr. tietojen mukaan Yhdysvaltojen 13 osavaltiota ei ole asettanut ehdotonta lakisääteistä vähimmäisikää avioliiton solmimiselle, ks. 6 7. Yhdysvalloissa vuosina 2000–2015 yli 200 000 alaikäistä eli noin kuusi tuhannesta ”lapsesta” astui laillisesti avioliittoon.6 Kuitenkin vain puolessa prosentissa (1042 / 207 459 × 100 % = 0,5 %) tapauksista alaikäinen oli 14-vuotias tai nuorempi, kuitenkin vähintään 12-vuotias8.

    Viimeksi mainitussa lähteessä kauhistellaan sitä, kuinka monessa tapauksessa alle 16–18-vuotiaalle ”lapselle” on annettu lupa avioitua ennen kuin hän voi laillisesti antaa suostumuksensa [ei-aviolliseen eli haureelliseen] seksiin. Tällainen tekopyhä ja väärämielinen kauhistelu on kerrassaan vastenmielistä. On vihattavaa rinnastaa aviollinen sukupuoliyhdyntä ja ei-aviollinen sukupuoliyhdyntä eli haureus. Ensimmäisen on siunaus, jonka Jumala on tarkoittanut aviopuolisoiden suhteeseen ja heidän nautittavakseen. Jälkimmäinen on synti, jonka harjoittajat Jumala tuomitsee heidän kuolemansa jälkeen kadotukseen (Ilm. 21:8).

  5. Unicef – monien muiden ohella – määrittelee käsitteen ”lapsiavioliitto” harhaanjohtavasti, asenteellisesti ja valheellisesti tarkoittamaan avioliittoa, jossa ainakin yksi osapuoli on alle 18-vuotias9. Tällainen sanojen väärinkäyttö on yhtäältä naurettavaa ja säälittävää mutta toisaalta suorastaan pelottavaa. Tosiasiassahan lapsiavioliitto on avioliitto, jossa ainakin yksi osapuoli on lapsi eli murrosikäistä nuorempi ihminen.

    0–17-vuotias alaikäinen on joko vauva, pieni lapsi, lapsi, murrosikäinen tai nuori. Avioliiton kannalta nuoret ja murrosikäiset eivät ole lapsia, vaikka ovatkin alaikäisiä. Lapset ovat lapsia eli murrosikäistä nuorempia ihmisiä. Suomessa v. 2019 jKr. kaikista miljoonasta viidestäkymmenestätuhannesta alaikäisestä 37 % oli nuoria ja murrosikäisiä ts. 12–17-vuotiaita poikia ja 11–17-vuotiaita tyttöjä.

  6. Vaikka Pyhä Raamattu ei esitä tiettyä vähimmäisikää aviollisen sukupuolielämän aloittamiselle, antaa se asiasta viitteellistä tietoa. Verkkosivuston biblicalgenderroles.com artikkelin ”What is the Minimum Age for Marriage According to the Bible?” mukaan Raamatussa on kaksi kohtaa, yksi Vanhassa (Hes. 16:7,8) ja yksi Uudesta testamentissa (1. Kor. 7:36), jotka viittaavat siihen, että naisen on oltava vähintään murrosikäinen (must have reached puberty) ennen kuin hänet voidaan ottaa vaimoksi.10 Verkkosivuston answeringislam.org artikkelin ”The Holy Bible on the Age of Marriage” mukaan tietyt Vanhan testamentin tekstikohdat osoittavat, että avioliittoikä alkaa silloin kun tytöstä on tullut jälkimurrosikäinen (post-pubescent), ts. silloin kun hänen murrosikänsä on ohi. Loppuhuomautuksissa esitetään johtopäätös, että Raamatun mukaan nuori neito on naimakelpoisessa iässä joskus sen jälkeen kun hän on saavuttanut murrosiän (puberty). Todetaan, että Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat jonkin verran tukea sille käsitykselle, että murrosikäinen on naimakelpoisessa iässä (puberty being the marriageable age) ja että niin sekä juutalaiset että kristityt ovat asian ymmärtäneet.11

  7. Alimman avioitumisiän minä päättelen Jumalan luomistyöhön perustuvien seksuaalisten tosiasioiden, omien seksuaalisten tuntemusteni ja Pyhän Raamatun antaman tiedon valossa pitäen mielessäni kristittyjen puolisoiden esikuvan Joosefin ja Marian. Kohdassa 2 esitetyllä tavalla katson neitsyt Marian olleen 12–14-vuotias tullessaan raskaaksi. Eri kulttuureissa ja kautta historian naisten on ollut mahdollista avioitua nuorina. Ajattelen, että tyttö on saavuttanut avioitumisiän silloin, kun hän kokee seksuaalista halua vastakkaiseen sukupuoleen ja kykenisi nauttimaan aviollisesta yhdynnästä aviomiehensä kanssa. Nuoren miehen kohdalla ajattelen, että hän on saavuttanut avioitumisiän silloin, kun hän kokee seksuaalista halua vastakkaiseen sukupuoleen, kykenee aviolliseen yhdyntään ja kykenee ottamaan vastuun vaimostaan, koska miehen tehtävä on olla perheen pää. Alin avioitumisikä on siis yksilökohtainen. Nuoren aviovaimon tapauksessa on mielestäni suotavaa, että aviomies on häntä riittävästi vanhempi.

  8. ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24). ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa – –’” (1. Moos. 1:28). ”Mutta luomakunnan alusta Jumala teki heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi, niin etteivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6–9.)

    Näiden Pyhän Raamatun kohtien perusteella avioliitto on Jumalan asettama parisuhde, jossa Jumala yhdistää miehen ja naisen yhdeksi lihaksi sukupuoliyhdynnässä. Avioliittoon kuuluu se, että mies jättää isänsä ja äitinsä, liittyy vaimoonsa sukupuoliyhdynnässä ja sitoutuu tähän koko elämänsä ajaksi. Jumalan tahdon mukaiseen avioliittoon liittyy Jumalan siunaus ja sen keskeinen tarkoitus on lasten saaminen ja kasvattaminen.

    Koska Jumala on asettanut ja määritellyt avioliiton, ihmisten tehtävä sekä yksilöinä että kansakuntana on vain ymmärtää ja ottaa vastaan Jumalan määritelmä avioliitosta. Pyhään Raamattuun perustuvan käsitykseni mukaan avioliitto on siis Jumalan  asettama yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen rakkausliitto, rakkaussuhde, sukupuoliyhdyntäsuhde ja läheisen yhdyselämän muoto, johon liittyy Jumalan siunaus, joka on luonteeltaan julkinen ja johon olennaisena osana kuuluu lasten saaminen ja kasvattaminen. Uuden testamentin opetuksiin perustuvan näkemykseni mukaan ainakin Jeesukseen uskovien puolisoiden solmima avioliitto on lisäksi purkamaton.

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,